Tarina

 

Kuvassa Juha Hurme Tuoli-sarjan videokuvauksissa joulukuussa 2017.

 

Anssi Valtonen, Kamariteatterin taiteellinen johtaja (31.1.2018):

Alkuvuodesta 2016 minulta kysyttiin, kiinnostaisiko minua lähteä perustamaan teatteria, joka huomioisi myös sähköherkät. Se tarkoittaisi ainakin teatteritekniikan karsimista minimiin. Mieleeni nousi kuva paluusta perusasioihin teatterin alkulähteille, siihen hetkeen, kun ihminen kohtaa toisen ja päättää kertoa tälle tarinan. Ajatus viehätti välittömästi. Takanani oli jo vuosien ura ohjaajana teattereissa, ja viimeisin työ oli ollut suuri musikaali. Vaikka rakastin työtäni ja suuren teatterin tuomia resursseja ja ilmaisumahdollisuuksia, toiseen ääripäähän siirtyminen houkutti. Teksti ja ihminen, halu kohdata ja jakaa ajatuksia ja tunteita, siinä oleellinen. Hanke sai työnimen Nuotiopiiriteatteri, joka lyheni Nuotioteatteriksi, kunnes monipolvisten vaiheiden jälkeen nimeksi vakiintui Kamariteatteri.

Kamariteatteria ylläpitää vuoden 2016 lopulla rekisteröity Sähköherkkyyssäätiö, josta lisätietoa nimeä klikkamalla. Jo ennen säätiön virallista perustamista käynnistyi toimitilan etsintä. Esitystilan löytäminen osoittautui odotettuakin vaikeammaksi. Ympäristöherkkyyksien huomioiminen toi omat rajoituksensa, sillä erilaisia kosteus- ja sisäilmaongelmia tuli matkalla vastaan paljon. Lisäksi oli huomioitava sähköherkkyys, esimerkiksi ympäristön voimakkaat radiotaajuiset kentät. Kokoontumistilalle asetetut moninaiset viranomaismääräykset esteettömyydestä ja turvallisuudesta toivat lisää ratkaistavaa moniin tutkittuihin kohteisiin. Toisinaan esteenä oli yhtiöjärjestykseen merkitty tilan käyttötarkoitus, toisinaan asemakaava.

Kiersimme moninaisia tiloja pääkaupunkiseudulla, oli toimisto- ja liikehuoneistoja, seuraintaloja, joku kartanokin osui matkalle. Keskusteluissa kävivät myös laivat ja kontit. Vaikka meillä oli resurssit ja halu hyvinkin erilaisten tilojen muokkaamiseen esitystilaksi, yritykset raukesivat yksi kerrallaan tyhjiin. Matkalla on saanut oppia paljon erilaisista ympäristöherkkyyksistä ja rakennusmääräyksistä, säädöksistä, menetelmistä ja riskeistä.

Aloimme säätiössä keskustella uudisrakennuksen mahdollisuudesta. Kun ideasta innostui myös Aalto-yliopiston Puustudion professori Pekka Heikkinen, se sai tuulta alleen. Syksyllä 2017 kansainvälinen opiskelijaryhmä alkoi suunnitella meille pientä teatteritaloa, kukin opiskelija omaa versiotaan. Joulukuussa ideat olivat esittelykunnossa, ja kahdeksantoista suunnitelman joukosta valittiin yksi yhteiseen jatkokehittelyyn. Talolle oli löytynyt sopiva tontti puistoalueelta, ja tilapäinen rakennuslupa voitiin laittaa hakuun. Tätä kirjoittaessa vastausta vielä odotellaan.

Olin tullut itse aktiivisemmin mukaan projektiin keväällä 2017. Matkalla päivitin suunnitelmia taiteellisesta toiminnasta aina uudestaan vaihtuviin tilanteisiin sopiviksi. Kun esitystilan löytyminen viipyi, päätin aloittaa Kamariteatterin toiminnan pienimuotoisesti netissä, kotisivujen kautta. Alkoi kotisivujen rakentaminen, some-maailmaan tutustuminen ja videokuvauksen opettelu. Tuoli-sarjan videomonologien tuotanto on nyt hyvässä vauhdissa ja tulokset näkyvät kevätkauden kuluessa näillä kotisivuilla ja some-kanavilla.

Sähköherkkyyssäätiön unelma on intiimi teatteritila, jossa myös sähköherkät voivat nauttia monipuolisesta, laadukkaasta näyttämötaiteesta mahdollisimman turvallisesti. Samalla Kamariteatteri tarjoaa uutta teatteria kaikille taiteen ystäville, ja työtä teatterin tekijöille. Tavoitteena on myös avata apurahahaku näyttämöteoksille, jotka ovat toteutettavissa keveällä tekniikalla. Yhdenvertaisuus ja saavutettavuus ovat tärkeitä arvoja, mutta niiden toteuttaminen käytännössä on haasteellista. Me teemme parhaamme. Taide kuuluu kaikille.